18.1.2014 - Avautuminen

Kuten varmaan moni teistä tietää/ on huomannut, olen aika nihkeästi kirjoitellut mihinkään mitään viimeaikoina. Tuossa pari päivää sitten aloin itse miettimään, josko sitä pitäisi taas muutamasta levystä mielipiteensä kertoa.

En ole noin puoleen vuoteen jaksanut kiinnostua promoista, joita sähköpostiini saapuu edelleen. Digitaalinen musiikinjakelu ei jaksa kiinnostaa, ei edes promoina. Puhumattakaan jostain Spotifysta tai muista itselleni ihan mysteerisistä systeemeistä. Levyä kuunnellessa, se levy asennettaan käsin sinne soittimeen, oli kyseessä LP tai CD tai peräti MC.

Tänään katselin sähköposteja, joissa noita promoja on. Olisihan tuossa noin 20 ihan kiinnostavaa levyä kuunneltavana, vaan jaksaako mua vieläkään kiinnostaa mikään helvetin lataaminen koneelle? Ei. Toki, voisihan sitä polttaa ne promot itselleen CD-levylle ja soittaa stereoissa, jos jaksaisi nähdä vaivaa.

Vaan, mikä vittu minä olen moista vaivaa näkemään? Väitättekö te levy-yhtiöt ja yhtyeet oikeasti, että se on minun vika, että musiikkia on liikaa nykypäivänä, eikä levyjä myydä tarpeeksi? Te kuvittelette, että arvostelen teidän hikisen ja väsyneen hupiprojektin levyn siinä toivossa, että tykkään siitä, ja joku muukin innostuu arvostelusta. Palkinnoksi tästä saan kiitoksen, ja yleensä jopa ostaa levyn ihan itse, kun eihän nyt nyt internetissä julkaistuilla arvosteluilla ole kuulemma mitään virkaa. Niinpä, ei ole virkaa valtaosilla teidän promoillakaan.

Kyllä mä varmaan tänä vuonna tulen arvostelemaan muutamia levyjä, mutta ihan vaan tiedoksi kaikille, että saa olla aika vitun kova yhtye jotta alan enää kirjoittamaan mistään digitaalisesta promosta yhtään mitään. Jos haluaa 100% varmasti levynsä arvosteltavaksi, niin vinyyliversion voi lähettää postitse, CD-levystäkin 90% varmuudella. Se on melko halpa hinta monen tunnin työstä.

Chrome Division - Infernal Rock Eternal

Allekirjoittanut sai jokunen vuosi sitten rajua palautetta erehdyttyään kutsumaan erästä kotimaista yhtyettä ”hupiprojektiksi”. Siinä yhteydessä luokittelu meni ehkä hieman metsään, mutta meni syteen tai sinne kuuluisaan saveen, niin tämän norjalaisen poppoon kyllä ”hupiprojektiksi” luokittelen.

Yhtyeessä kun soittaa mm. Shagrath (Dimmu Borgir) sekä Athera (Susperia), sekä muita useissa orkestereissa vaikuttaneita/ vaikuttavia jäseniä. Lisäksi Chrome Divisionin heavy metal-vaikutteinen rock’n roll on lyriikoiltaan vahvasti alkoholiin, naisiin ja muihin ”huvituksiin” kallistuvaa, tai sitä se ainakin oli.

Tämän ”hupiprojekti”-luokittelun tarkoitus ei ole kuitenkaan loukata yhtyettä millään tavoin. Itseasiassa yhtyeen kolme aiempaa täyspitkää ”Doomsday Rock’n Roll”, ”Booze, Broads And Beelzebub” sekä ”3rd Round Knockout” ovat soineet itselläni stereoissa huomattavasti useammin, kuin esimerkiksi "Timon Burgerin" viimeisimmät levytykset. Kukin tykkää, mistä tykkää, mutta itselleni peruskaljahuuruinen räkärokki toimii paremmin, kuin yltiösinfoninen black metalli.

Siksi ”Infernal Rock Eternal” onkin heti alkuvuoteen iso pettymys. Tuntuu, että yhtye on neljännellä täyspitkällään yrittänyt lähteä tekemään ihan vakavasti otettavaa levyä. Poissa on huumori, alkoholilta tuoksahtava soitanta ja räkäinen tuotanto. Jäljelle jää tympeä ja ylituotettu B-luokan rock’n roll-levytys.

Verrattaessa levyä yhtyeen edellisiin tuotoksiin, ei Chrome Division ole mitään suuria muutoksia lähtenyt tekemään, itse asiassa perusidea yhtyeellä on edelleen tismalleen sama. Suurin eroavaisuus onkin siinä, että ”Infernal Rock Eternal” kuulostaa edeltäjiinsä verrattuna munattomalta ja tasapaksulta levyltä. Poissaolollaan loistavat ”Join The Ride” tai ”Raven Black Cadillac” kaltaiset ensikuuntelulla tajuntaan iskevät hitit. Sen sijaan tilalla on täysin mitäänsanomattomia kappaleita, kuten levyn keskivaiheilla kuultavat synkistelyt ”Lady Of Perpetual Sorrow” sekä ”The Moonshine Years”. Pientä lohtua levyllä tarjoavat ”(She’s) Hot Tonight” sekä ”No Bet For Free” kaltaiset ripeämmät rypistykset, mutta eipä niistä hittejä saa tekemälläkään.

”Infernal Rock Eternal” on mielestäni malliesimerkki siitä, kuinka ”hupiprojektista” yritetään väkisin tehdä vakavammin otettava yhtye, siinä karkeasti epäonnistuen. Jos vitsit ovat vähissä, eikä kaljakaan enää maistu, niin ehkä Shagrathin ja kumppanien kannattaisi keskittyä jatkossa enemmän pääbändeihinsä, sillä tämänkaltaisesta tuotoksesta ei kuulijalle jää käteen oikeastaan muuta kuin väkinäinen välituotokselta haiskahtava teos.

4/10

http://www.levykauppax.fi/artist/chrome_division/infernal_rock_eternal/#cd

2.11 - Tapaus Gillies

Otetaan käsittelyyn jääkiekko ja kaikkia kiinnostava aihe: Trevor Gillies. Vaikka valtaosa Paskakuskin Päiväkirjan lukijoista varmasti tietääkin, että allekirjoittanut on ”en gäng HIFK, altid HIFK”, mutta yritän nyt kuitenkin edes hiukan käsitellä aihetta ilman punaisia laseja päässä.

Ei se Ruudun päälle hyökkääminen Jokereita vastaan ollut mikään järkevä temppu, sen varmasti myöntää kaikki HIFK-fanit. Vaan, kuinka moni Jokerifani on valmis myöntämään sen, ettei se filmaaminen tilanteessa ollut kovin reilua? Kättä ylös vaan reilusti siellä. Toiset meistä haluaa nähdä lätkää, eikä Italian jalkapalloliigaa.

Eetu Pöystilläkin sattui kivekseen, kun muka maila osui sinne. Videokuva näyttää kyllä ihan selvästi, että Gillies huitaisee, mutta hei: Pöystille ja muillekin tiedoksi, munasuojat on PAKOLLISET jääkiekkokaukalossa. On se jännä, että maila kuitenkin osu toiseen kivekseen. Ehkä Eetulla on niin isot kassit, ettei ne mahtunut munasuojien alle tai sitten kannattaisiko HIFKin tehdä ihan vakavissaan protesti vajaalla varustuksella pelaamisesta?

Huvittavinta tässä Gillies-stoorissa on kuitenkin valtakunnan suurten kiekkoasiantuntijoiden kommentit, ”eihän tämmöinen jätkä kuulu SM-liigaan”, ”Kakkosdivarin pelaaja” yms. Unohtuiko nyt ihan ne faktat, että herra Gillies on pelannut NHL:ssä asti? Sinne TUSKIN otetaan edes ns. poliiseiksi mitään Suomen kakkosdivarin pelaajia. Kyllä siinä pitää olla vähän pelisilmääkin, jotta niihin kaukaloihin pääsee.

Huvittavin oli kuitenkin Iltasanomien toimittaja Antti Pärnänen, joka kaikessa viisaudessaan muistutti kolumnissaan, että Gillies on unohtanut, ettei hän pelaa nyt NHL:ää, AHL:ää tai ECHL:ää. Mä kysyn nyt sulta Antti yhden suoran kysymyksen, jos sä satut lukemaan tämän tekstin: Pelataanko noissa liigoissa jotain eri urheilulajia?

2.11.2013 - Levyhyllyn helmet

Sanotaan, että useat ns. "levykeräilijät" tykkäävät tehdä erinäköisiä listoja. En näköjään poikkea tässä tapauksessa siis valtavirrasta. Kuten jo aiemmassa blogitekstissäni mainitsin, niin olen joutunut olemaan hiukan hiljaa kirjoittelujen suhteen viimeaikoina, mutta tätä listaa olen salaa rakennellut muutaman kuukauden ajan, aina kun on ollut aikaa. Lista on pitkä, mutta ainakin omasta mielestäni hyvinkin nautittava. Here you go, A.sta W:hen...

A:

Alice Cooper- Welcome To My Nightmare

Vuonna 1975 julkaistu “Welcome To My Nightmare” oli Alice Cooperin ensimmäinen virallinen soololevy. Samalla Lissu myös siirtyi huomattavasti enemmän kauhuteemojen puolelle lyriikoissaan, sekä myös musiikissaan, vaikka jo aiemmatkin Alice Cooper-albumit olivat selkeästi pimeämmän puolen vaikutteiden alaisena tehtyjä. Levyn nimiraita ”Welcome To My Nightmare” on varmasti kaikille jo tuttu. Itselleni levyltä soitetuimmat kappaleet ovat mystinen hämähäkkilaulu ”Black Widow”, sekä itse tarinan pääjehun nimeä kantava ”Steven”.

Bubbling under:
Accept - Balls To The Wall
Ajattara - Kuolema
Azaghal - Codex Antitheus
Angel Witch - Angel Witch
Arcturus - La Masquerade Infernale

B:
Bathory – Blood On Ice

Itse yhtyeen valitseminen tähän kohtaan ei ollut suuri ongelma. Tosin joku olisi voinut ajatella Black Sabbathia tähän, minä en. Sen sijaan levyn valitseminen oli pieni päänvaiva, ottaen huomioon, että Bathory teki klassikoita sekä raaemman black metallin, että eeppisemmän viikinki metallin puolella. Levy valinta onkin monille varmasti yllätys, mutta mielestäni ”Blood On Ice” on ensimmäinen levy, missä Quorthon (R.I.P.) sai eeppisemmällä materiaalillaan levyn kokonaisuuden toimimaan kunnolla. Vaikka ”Hammerheart” sekä ”Twilight Of The Gods” ovat legendaarisia julkaisuja, kuten myös aiemmat black metallisemmat julkaisut, niin ehjin paketti löytyy minusta tältä levyltä. Suositellut kappaleet ”The Lake” sekä ”Woodwoman”

Bubbling under:
Backyard Babies - Making Enemies Is Good
Behemoth - Sventevith (Storming Near The Baltic)
Beherit - Drawing Down The Moon¨
Behexen - Nightside Emanations
Bewitched - Diabolical Desecration
Borknagar - Borknagar

C:

Cradle Of Filth – Principle Of Evil Made Flesh

Huolimatta siitä, että monien mielestä paikan olisi ansainnut Celtic Frost, niin valitsen tähän kohti brittiyhtye Cradle Of Filthin debyytin. Kyseinen levy on henkilökohtaisesti itselleni tärkeä, koska tuolloin teinipoikana en saattanut kuvitellakaan skandinavian ulkopuolelta tulevan mitään kuuntelukelpoista musiikkia. Monet dissasivat, minä en. ”Principle Of Evil Made Flesh” on ainutlaatuinen black metal teos, vaikka yhtye ei niin ”true kvlt” enää nykypäivänä olekaan. Omat suosikkini levyltä ”The Forest Whispers My Name” sekä ”Summer Dying Fast”.

Bubbling under:
Celtic Frost - Monotheist
Chrome Division - Booze, Broads And Beelzebub
Carpathian Forest - Black Shining Leather

D:

Dissection: Storm Of The Light’s Bane

Sinänsä hiukan harmaita hiuksia kasvatti mietintä Destructionin ja Dissectionin kamppailu. Tässäkin taistelussa ehkä voiton veti muistot nuoruudesta. Fredan Spinefarm jakoi ilmaisia julisteita tästä levystä, koska niissä oli kirjoitusvirhe. ”Storm Of the Lihgt’s Bane”-juliste kulkikin mukanani yli kymmenen vuoden ajan, kunnes kissojen raatelemana se koki lopullisen kohtalonsa, roskiksen. Oman kohtalonsa koki myös Dissectionin nokkamies Jon Nödtveidt (R.I.P.), mutta ihan omin käsin, ilman kissojen avustusta. Ennen itsemurhaansa mies onnistui kuitenkin säveltämään yhden melodisemman black metallin merkkiteoksen. Vaikka koko levy on yhtä klassikkoa alusta loppuun, sen ehdoton timantti on loppuvaiheessa kuultava ”Soulreaper”. ”My soul is black, and black as night are the ways of thine, wield the scythe of the soulreaper”

Bubbling under:
Danzig - 4
Dark Funeral - The Secrets Of The Black Arts
Darkthrone - Under A Funeral Moon
Destruction - Sentence Of Death
Devil Doll - Sacrilegium

E:

Emperor – In The Nightside Eclipse

Ei ollut vaikea valinta, päinvastoin. ”In The Nightside Eclipse” on ja tulee aina olemaan yksi kovimpia black metal levytyksiä ikinä. Tästäkin levystä on tietysti teini-iän muistot, jotka varmasti vaikuttavat rankingissa. Silti päätösraita ”Inno A Satana” on loistavuudessaan lähes ylivertainen.

Bubbling under:
Enforcer - Diamonds
Enochian Crescent - Nef.vi.lim
Enslaved - Frost
Exciter - Heavy Metal Maniac
Entombed - Wolverine Blues

F:

Fleurety – Min Tid Skall Komme

Olipas hankala kirjain siinä mielessä, että vaihtoehtoja ei ollut montaa. Mutta jos yksi pitää nostaa esille, se on norjalaisen avantgarde black metal-yhtyeen Fleuretyn debyytti. Klassikoksi tämän levyn tekee ehkä eniten se fakta, että Fleurety oli aikoinaan yksi ensimmäisiä yhtyeitä, joka sekoitti black metalliin erikoisempia kuvioita.

Bubbling Under:
Finntroll - Nifelvind
Force Of Evil - Force Of Evil
Forgotten Woods - Race Of Cain
Frostmoon - Tordenkrig
F.T.W. Boogie Machine - Bull's Eye

G:

Guns N’ Roses – Use Your Illusion I

Siinäpä teille black metal puristeille miettimistä, miksi taakse jäivät niin Gorgorothit, Gehennat ja monet muut. On totta, että levyn kenties tunnetuin kappale ”November Rain” on jo vähän ylisoitettu, kuten myös levyn toinen balladi ”Don’t Cry”. Omasta mielestäni tämän massiivisen spektaakkelin suurimmat kohokohdat ovat jääneet turhankin paljon huomiotta, levyltä on nostettu aivan väärät biisit radiolistoille. Izzy Stardlinin laulama ”Dust ’N Bones”, Michael Monroen tähdittämä ”Bad Obsession”, vittumainen balladi ”You Ain’t The First”, sekä “The Garden” Alice Cooperin vierailemana ovat tämän levyn kohokohtia. Myös "Use Your illusion II" on erinomainen rieska, ja valinta näiden kahden välillä oli vaikea.

Bubbling under:
Gehenna- Seen Through The Veils Of Darkness (The Second Spell)
Goatmoon - Varjot
Gorgoroth - Pentagram
Grand Magus - Hammer Of The North
Graveland - Thousand Swords

H:

Hypocrisy – The Final Chapter

Hyllystä näyttää löytyvän kaikkea Hanoi Rocksista Hypocrisyyn, joten valinta ei ollut kovinkaan helppo. Toisaalta olisi voinut valita esim. klassisen Hanoi Rocks legendan ”Two Steps From The Move” tai Hornan kautta aikojen ensimmäisen suomeksi lauletun black metal albumin ”Hiidentorni”. Silti voittajaksi selviytyi Peter Tägtrenin luotsaama Hypocrisy, joka siirtyessään perus death metal runttauksesta hiukan melodisemmaksi, löysi mielestäni ensimmäistä kertaa täysin oman linjansa ”The Final Chapter” levyllä.

Hammerfall - Legacy Of Kings
Hanoi Rocks - Twelve Shots O the Rocks
Horna - Hiidentorni

I:

Immortal – Pure Holocaust

Tähän nyt ei ole kahta sanaa. Kiitos Klaus Flemingin, metalliliiton ja vuoden 1993, elämäni muuttui täysin kuullessani ”The Sun No Longer Rises”-kappaleen radiosta. ”Pure Holocaust” avasi itselleni tien black metallin maailmaan, tulee soimaan hautajaisissani ja todennäköisesti tulee myös olemaan mielestäni kaikkien aikojen metallilevy. En jaksa uskoa, että tätä parempaa enää koskaan onnistuta tekemään. Vaikka osaan levyn jokaisen sekunnin ja sanoitukset ulkoa, en vaan kyllästy ikinä.

Bubbling under:
Impaled Nazarene - Suomi Finland Perkele
Ismo alanko Säätiö - Pulu

J:

Judas Priest – Priest…live!

Yhtyeitä kategoriaan “J” ei juurikaan ollut, levyinä vaihtoehtoja sitäkin enemmän, kun koko Judas Priestin tuotanto luonnollisesti hyllystä löytyy. Taistelu ”Screaming For Vengeance” ja ”British Steel” levyjen kohdalla päättyi ratkaisemattomaan, joten ässäkortti hihasta ja ”Priest…live!” nytkähti yllättäen ykköseksi. Levy nyt vaan on yksinkertaisesti harvinaisen onnistunut livenauhoitus, jolla kuullaan lähes tulkoon kaikki parhaat Judas Priestin kappaleet. Toimii muuten videona vielä paremmin, kuin levyltä.

K:

King Diamond - Abigail

Katatonian maagisesta debyytistä ”Dance Of December Souls” huolimatta, ei tähänkään oikein valtaisaa taistelua ollut. Paitsi King Diamondin levyjen välillä, sillä herra Kinkku yhtyeineen on luonut yhden jos toisenkin klassikkoalbumin. Olkoonkin, etten ole ollut kovin innostunut viimeisimmistä King Diamond levyistä, niin tähän listalle olisi voinut valita mitä tahansa väliltä ”Abigail” – ”Voodoo”. ”Abigail” vinyyliltä kuunneltaessa on kuitenkin jotain, mitä jokaisen metallista pitävän pitäisi kokea. Joka kesäinen varma valinta grillauksen taustamusiikiksi. Sääli, ettei se oma suosikkini levyltä, ”A Mansion In Darkness”, tullut livenä Tuskassa.

Bubbling under:
Katatonia - Dance Of December Souls
Kreator - Hordes Of Chaos
Kylähullut - Turpa Täynnä

L:

Leevi And The Leavings – Onnen Avaimet

Kyllä luitte aivan oikein, näytössänne ei ole mitään vikaa. Tosin täytyy häpeillen myöntää, että tämän levyn lisäksi ei hyllystä löydy kuin yksi kokoelma yhtyeeltä. Pitää ottaa jatkossa lisää tuotantoa haltuun, sillä kyllähän Gösta Sundqvist (R.I.P.) oli yksi kaikkien aikojen säveltäjälahjakkuuksia Suomesta. Mistäköhän se johtuu, että näinkin moni listaltani on kuollut?

Bubbling under:
Lifelover - Konkurs
Limbonic Art - Epitome Of Illusions
Lyijykomppania - Harmaita Säveliä

M:

Mayhem – De Mysteriis Dom Sathanas

No, nyt on sen verran haastava valinta, että saa ”bubbling under”-lista vähän jatkoa. On Manowar, Mercyful Fate, Mana Mana, Marduk, Moonspell, Morbid Angel, My Dying Bride, Mötley Crüe ja tietysti se Motörhead. Tällä kertaa Lemmy saa kuitenkin pysyä poissa voittajan pallilta, sillä yksi kaikkien aikojen synkimmistä black metal levyistä, Mayhemin “De Mysteriis Dom Sathanas”, nousee korkeimmalle korokkeelle. Levyn nerokkuushan ei ole itse kappaleissa, vaan sen äärimmäisen onnistuneessa äänimaailmassa yhdistettynä Attila Chisarin hämmentäviin lauluihin. Kuunnelkaa ne Hellhammerin rumpusoundit! Millä levyllä muka on paremmat? Ja taas yksi kuollut tälle listalle, Euronymous (R.I.P.)

Bubbling under:
Mana Mana - Complete... Kaikki
Manes - How The World Came To An End
Manowar - Kings Of Metal
Marduk - Opus Nocturne
Mercyful Fate - Time
Moonspell - Wolfheart
Morbid Angel - Blessed Are The Sick
Motörhead - Bastards
My Dying Bride - The Angel And The Dark River
Mörk Gryning - Tusen År Har Gått...
Mötley Crüe - Shout At The Devil

N:

Nashville Pussy – Say Something Nasty

Joskus sitä pitää vaan vähän rentoutua, ottaa kaljaa ja katsoa vaikka tissejä. Kävin kattomassa bändin Tavastialla, mutta liveshow ei ollut ihan niin maaginen, mitä odotin parin hyllystä löytyvän DVD:n johdosta. Silti, ”Say Something Nasty” vetää pisteet kotiin jo introllaan. Eikä ”The Bitch Just Kicked Me Out” tai ”Keep On Fuckin’” kaltaisia klassikkoja voi vain millään unohtaa.

Bubbling under:
Necromantia - Scarlet Evil Witching black
Noitapastori - Anima
Necrophobic - Death To All

O:

Old Man’s Child – The Pagan Prosperity

Vaikka tässäkin kohdin olisi voinut harkita ehkä OZia, Ophthalamiaa tai Overkilliä, niin vastaus on simppeli; ”The Pagan Prosperity”. Se hetki, kun kuulee sen”I feel hate!”-lausahduksen kappaleessa ”Soul Possessed”, on vaan vieläkin niitä hetkiä, kun käsi nousee kohti kattoa, vaikka istuisit verkkarit jalassa sohvalla runkkaamassa.

Bubbling under:
Onslaught - Power From Hell
Ophthalamia - Via Dolorosa
Overkil - Ironbound
Oz - Burning Leather
Ozzy Osbourne - Diary Of A Madman

P:

Primordial – Redemption At The Puritan’s Hand

Peer Günt, Possessed,Paradise Lost? Ei. Nyt on aika jolloin tälle listalle pääsee ensimmäinen tuoreempi julkaisu. Primordialin ”Redemption At The Puritan’s Hand” on levy jonka sain julkaisu aikana kunnian arvostella. En mä osaa tästä vieläkään mitään muuta sanoa, kuin että kylmät väreet tulee joka kerta, kun päätöskappale ”Death Of The Gods” lähtee soimaan. Alanin laulut = parhautta.

Bubbling under:
Pain - Dancing With The Dead
Paradise Lost - Draconian Times
Peer Günt - Bad Boys Are Here (kokoelma)
Posssessed - Seven Churches

R:

Ruoska - Riisu

Meinasin heittää tähän vittuillakseni Raptorin. Sen jälkeen mä olin hetken melkein ”true-evil” ja kelailin Rotting Christeja. Mainstream-homoboyna löysin myös vaihtoehdoksi Rob Zombieta ja Rammsteinia, mutta kyllä fakta on se, että kuunnelluin levy tästä kohdasta hyllyä on Ruoskan kakkosalbumi ”Riisu”. Vaikka yhtye on myös myöhemmin tehnyt ihan loistavia levyjä, niin silti ”Riisu” kaikessa amatöörimäisyydessään on vaan fiiliksiltään paras. En tiedä, johtuuko se siitä, ettei bändillä vielä ollut painetta onnistua? Ote on rento, kappaleet hyviä, toimii.

Bubbling under:
Raptori - Moe
Rob Zombie - Hellbilly Deluxe
Rotting Christ - Non Serviam
Ruaste - Toinen Samanlainen

S:

Satyricon – Dark Medieval Times

On melkein epäreilua joutua valitsemaan Slayerin, Sodomin, Sentencedin, Scorpionsin ja monien muiden seasta. Silti Satyriconin debyytti vaan nousee kaikkien edellä mainittujen yläpuolelle. ”Into The Mighty Forest” yksittäisenä kappaleena jo nostaa levyn arvon käsittämättömiin sfääreihin. Vaikka Satyricon on myöhemminkin tehnyt loistavia levyjä, ei se todennäköisesti koskaan tule tekemään ”Dark Medieval Times”:in kaltaista klassikkoa.

Bubbling under:
Samael - Ceremony Of Opposites
Scorpions - Crazy World
Sentenced - Amok
Setherial - Nord...
Sister Sin - Switchblade Serenades
Skid Row - Slave To The Grind
Slayer - Reign In blood
Sodom - M-16
Stone - No Anaesthesia

T:

Tiamat – Wildhoney

Taake, Tarot, Testament, Type O Negative ja mitä teitä nyt olikaan. Ruotsalaisen Tiamatin neljäs täyspitkä ”Wildhoney” ratsastaa kaikkien yli pelkästään yhden kappaleen takia, sillä ”Whatever That Hurts” on yksittäisissä kappaleissa kaunein tuotos ikinä. Levyltä löytyy muitakin helmiä, kuten ”Visionaire” ja ”A Pocket Size Sun”, mutta ennenkaikkea kokonaisuutena ”Wildhoney” on yllättävänkin ehjä, vaikka yhtye vasta ensimmäistä kertaa siirtyi selkeästi tunnelmallisempaan soitantaan.

Bubbling under:
Taake - Noregs Vaapen
Tarot - Crows Fly Black
Testament - Low 
The Black League - Man's Ruin Revisited
The Coffinshakers - The Coffinshakers
The Meads Of Asphodel - The Murder Of Jesus The Jew
Throne Of Ahaz - Nifelheim
Thyrane - Symphonies Of Infernality
Thy Serpent - Forests Of Witchery
Troll - Neo-satanic Supremacy
Tuomari Nurmio - 1999
Turbonegro - Scandinavian Leather
Turmion Kätilöt - Pirun Nyrkki
Twisted Sister - Stay Hungry
Type O Negative - October Rust

U:

Ulver - Bergtatt - Et Eeventyr I 5 Capitler

Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä nykypäivän proge-Ulveria laisinkaan, mutta vanhat levyt toimivat edelleen. Rohkea akustinen ”Kveldssanger” olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta ”Bergtatt” puhtaana melodisena, silti äärimmäisen kylmänä turska black metallina toimii kuitenkin kokonaisuutena paremmin. Sääli, että yhtye soittaa nykyään mitä soittaa. Toiset tietysti tykkää ja saavatkin tykkää, minä en innostu. ”Nattens Madrigal” oli itselleni käytännössä viimeinen Ulver-levytys. Ei ”Nattens Madrigal” kuitenkaan enää yltänyt tämän debyytin tasolle.

Bubbling under:
Unanimated - Ancient God Of Evil
Unleashed - Where No Life Dwells
Usurper - Threshold Of The Usurper
U.D.O. - Mastercutor

V:

Verjnuarmu - Muanpiällinen Helevetti

Käytännössä koko BLACK METAL nimen keksinyt Venom olisi ollut itseoikeutettu tähän, mutta rehellisesti sanottuna Venomilla on aika harvoja hyviä kokonaisia levyjä, mistä valita. Lähinnä yhtyeen parhaimmat biisit on kasattuna erinäköisiin kokoelmiin, kaikella kunnioituksella mittavaa uraa kohtaan. Tästä syystä savolainen Verjnuarmu ensimmäisellä savon murteella lauletulla metallilevyllä, debyytillään ”Muanpiällinen Helevetti” nousee kuitenkin jopa Venomin ohi. En tiedä, johtuuko se siitä, että kaksi ex-naisystävääni on savolaisia, vai mistä, mutta satun tykkäämään ko. murteesta. Ja toimiihan se näköjään metallimusiikissakin parhaimmillaan helvetin hyvin.

Bubbling under:
Venom - Cast In Stone
Viikate - Surut Pois Ja Kukka Rintaan
Vuohivasara - Perdition Reigns Supreme

W:

Wasp – The Crimson Idol

Blackie Lawless ja "WeAreSatansPeople" ei nyt sinänsä ollut mikään yllätysveto tälle listalle. Toki Wolf ja jopa Watain kolkuttelivat kannoilla, mutta Wasp on Wasp. Lähinnä ongelmaa tuottikin valitseminen levyjen ”Wasp”, ”Inside The Electric Circus”, ”K.F.D.” sekä ”The Crimson Idol” välillä. Huomautan tähän väliin, että myös ”The Headless Children” sekä ”The Last Command” ovat erinomaisia levyjä, ennen kuin joku trueiivöl alkaa itkemään. No, ”The Crimson Idol” ja oma tuplacd-versioni valikoituikin lähinnä bonusmateriaalin takia listalle. Etenkin ”The Idol”-kappaleen akustinen liveversiointi bonuslevyllä on aivan maaginen veto. No, kyllähän itse levyltäkin löytyy. Ehkä suurimpana kohokohtana "Chainsaw Charlie (Murders In The New Morgue)".

Bubbling under:

Watain - Lawless Darkness

White Wizzard - Over The top

Wolf - The Black Flame

Witchery - Symphony For The Devil

2.11.2013 - Sini Saarela & Greenpeace

Kuten olette kenties huomanneet, on Paskakuskin Päiväkirja viettänyt viimeiset kuukaudet hiljaiseloa. Lopetin myös Kaaoszineen kirjoittamisen toistaiseksi. Syitä tähän määrittelemättömän pituiseen taukoon on useita, mutta mainittakoon tähän alkuun ne tärkeimmät. Ensinnäkin kolmas lapseni syntyi muutama kuukausi sitten, mikä on aiheuttanut lievää kiirettä perhe-elämässä. Ja toiseksi, allekirjoittaneella tuli syvä ahdistus.  Oli liikaa kirjoitettavaa, niin ei enää jaksanut edes aloittaa kirjoittamaan yhtään mitään. Käsittääkseni tämä on ihan ammattitauti, kyllä se siitä muutaman kuukauden levolla sitten. Tai sitten ei.

Mutta näistä viis, tosin aiheita tähänkin tekstiin olisi enemmän kuin kahdessa kädessä sormia. Paskakuskin Päiväkirja sai kuitenkin eilen noin viidennen fanipuhelunsa, ja vaikka vahvasti humaltuneen herrasmiehen asiasta ei paljoa selvää saanut, oletin että puhelun aiheena oli facebook avautumiseni tapaus Sini Saarela & Greenpeace:sta. Koska Päiväkirja haluaa myös suojella syyttömiä perjantaipullon korkanneita, niin jätetään tässä kohdin fanipuhelun soittajan koko nimi mainitsematta. Eiköhän herra Roudari Kosonen tiedä itsekin, kenestä nyt puhutaan.

Mutta mennään itse asiaan, eli tapaus Sini Saarelaan. Tästähän tulikin jo väännettyä kättä facebookissa pitkälle aamuntunteihin asti, mistä syystä yöunetkin jäivät kovin lyhyiksi. Mutta siis, asiaan!

Läväytetään ensi alkuun kaikki faktat pöytään, jottei niistä jää mitään epäselvyyksiä puitavaksi. Ensinnäkin, minä EN ole koskaan kyseinalaistanut tai edes millään tavalla väheksynyt Greenpeace-järjestön aatteita. Aatteet on varmasti ihan kohdillaan, tai ainakin jossain määrin luokiteltavina järkeviksi. Sen sijaan ihmetyttää tämä poru pidätyksestä ja mahdollisista tuomioista. Greenpeacen johtaja myönsi itsekin, että isku öljynporauslautalle OLI LAITON. Totta helvetissä se on laiton, et sä ny vaan saatana tule toisten omistamalle lautalle ilman lupaa, et ainakaan oman köyden avulla. Ja nyt tämä yksi suomalainen sankari pyytää jopa Suomen valtion apua, että pääsee Venäjän vankilasta pois! Kun ei edes syötyä saa, vegaani kun on! Voi vittu, oikeesti Sini. Sä tiesit varsin hyvin mitä sä olet tekemässä, sä osallistuit siihen vapaaehtoisesti, joten ole ämmä hiljaa ja kärsi tuomiosi. Ja ihan pikku vinkkinä, kannattaisi pikkuhiljaa alkaa totuttelemaan siihen, ettei kasvisruokaa ehkä joka päivä olekaan tarjolla.

Toisin kuin viime yönä väitettiin, minä en ole toivonut edes salaa Sinille ja kumppaneille mahdollisimman ankaraa tuomiota. Minä toivon, että kyseinen porukka tuomitaan ihan samalla tavalla, kuin muutkin samankaltaisiin rikoksiin syyllistyneet. Jos syytenimike on merirosvous, ja nämä aktivistit katsotaan siihen syylliseksi, niin tuomio on oltava sen mukainen. Ei sieltä kukaan muukaan kävele moisesta syytteestä pään taputtelun jälkeen Helsingin junaan, vain siksi että tarkoitusperät oli niin helvetin hyvät! Joten miksi ihmeessä näin pitäisi Sinin kohdalla olla? Vain koska se on Greenpeace? Vai mihin sitten lopulta vedetään raja? Saako Greenpeace esim. alkaa tappamaan ihmisiä, koska ”periaatteet on niin hyvät”? Vertauskuvana olen jo facebookissa käyttänyt ja käytän edelleen sitä, että vuoden 2001 WTC-iskujen takana olevat ihmiset käsittääkseni uskoivat tekevänsä oikein. Eli armahdus heillekin, koska ”tarkoitus pyhitti keinot”. Kuolleitahan he ovat, mutta ei muistella pahalla, kun kerran periaatteet olivat hyvät.

Ei, ei, ja vittu 666 kertaa ei. Anarkialla maailma ei toimi. Laittomilla teoilla maailmaa ei muuteta paremmaksi, luulisi niinkin ison järjestön kuin Greenpeacen jo ymmärtävän tämän. Ja muuten loppuun erään FB-ystäväni hyvä huomio: Greenpeacen vene tuli sinne ihan moottorilla varustettuna paikalle, herää kysymys, mistä se polttoaineensa on saanut? Kyllä, sen takia sitä öljyä porataan. Eikä huvin vuoksi tai siksi, että halutaan aiheuttaa luonnonkatastrofeja. Kun sitä perkele tarvitaan, ihan myös siihen Greenpeacen veneeseenkin.  

Terrorismia se on ekoterrorismikin.  Ei se hyvillä aatteilla miksikään siitä muutu.

7.9.2013 - Satyricon "Satyricon"-arvostelu

Satyricon - Satyricon

22 vuotta ja kahdeksan täyspitkää on ura, jota on pakko kunnioittaa, piti sitten bändistä tai ei. Satyriconin kohdalla, ja ennen kaikkea tällä todennäköisesti ensimmäisellä sekä samalla viimeisellä blogissa julkaistulla arvostelulla, siirryn härskisti suoraan henkilökohtaisiin muisteloihin, kunnioittamatta vitunkaan vertaa yhtyeen aikaisempia tuotoksia.

Miksi? Because I can. Satyriconin kaksi ensimmäistä levyä ”Dark Medieval Times” sekä ”The Shadowthrone” ovat itselleni edelleenkin norja black metallin merkkiteoksia, mutta nyt tulee se varsinainen isku päin monien Satyricon-fanien kasvoja; ”Nemesis Divina” oli ja on edelleenkin paska levy. ”Mother North” kaltaisine hittibiiseineen, yhtye ei enää ollut se sama Satyricon johon aikoinaan ihastuin. Tissivideot, Jyrki-esiintymiset, liika oli liikaa. Mutta ennen kaikkea musiikillisesti ”Nemesis Divina” oli selkeästi yhtyeen tuotetuin levy, ja sen kyllä kuuli. Tavallaan sen olisi hyväksynyt ihan minkä tahansa muun bändin levynä, itse kaipasin enemmän sitä primitiivistä Satyriconia.

Jo vuonna 2006 julkaistu ”Now, Diabolical” lupaili kokeellisemman ja massiivisemman kokeilun jälkeen, että yhtye alkaa pikkuhiljaa palata siihen, missä duetto Satyr sekä Frost ovat parhaimmillaan. Sillä parhaimmillaan yksinkertaisuus on kaunista, ja viimeistään vuoden 2008 ”The Age Of Nero” todisti sen. Ihan sama mulle loppupeleissä, jos joku nyt haluaa sitä pohjoisäitiään kuunnella, niin olkaa hyvät. Väitän silti, että  ”Black Crow on a Tombstone” sekä ”Last Man Standing” ovat kovimpia biisejä Satyricolalta sitten ”Into The Mighty Forest” aikojen.

No, mitä tulee uuteen levyyn, joka kantaa perin väsyneesti nimeä ”Satyricon” (oikeasti, eikö ny vittu muuta nimeä keksinyt?), niin vastaanotto tässä päässä on perin ristiriitainen. Levyn käynnistävä intro ”Voice Of Shadows” sekä varsinainen avausraita ”Tro Og Kraft” kuulostavat hetken siltä, että yhtye yrittää edelleen päästä takaisin 1990-luvun tunnelmiin. Valitettavasti vain lopputulos ei ole täydellinen, hetken innostumisen jälkeen, ”Satyricon” levyn alkupuoli on käytännössä keskinkertaista ja melko ontolta kuulostavaa black metallia.

No, tähän saadaan onneksi (?) korjaus, tai en nyt itse asiassa ole edes varma tuosta onneksi sanasta, puolessa välissä levyä, kun Sivert Høyemin laulama ”Phoenix” pistetään ilmoille. Satyricon-slovari puhtailla lauluilla? Joo, nyt piti taas raapia hetken päätänsä, että mitä vittua ja ennen kaikkea miksi? Itseasiassa kyseinen kappalehan on ihan hyvä, se vaan on AIVAN TÄYSIN VÄÄRÄLLÄ LEVYLLÄ. No niin, jatketaan. Loppulevyn parhaimmistoa on ehdottomasti ”Nekrohaven”, joka koukuillaan varmasti tulee olemaan myös yksi varma hitti yhtyeen keikkasettiin.

Mitä levystä jäi loppupeleissä käteen? Jopa etukäteen julkaistu ”Our world, It Rumbles Tonight” on tylsähkö, ja oikeastaan yllämainittu ”Nekrohaven” pelastaa valtaosin levyn plussan puolelle. Pääasiassa ”Satyricon” on keskinkertaista intohimotonta black metallia, jota todennäköisesti myydään aivan vitusti nimen ja ison lafkan takia.

Väsynyt yritys levyn lopussa ”The Infinity of time and space”, kuulostaa jopa siltä, että herrat ovat itsekin tajunneet levyn kuulostavan liian kolkolta. sillä kappaleen metalliosiot ovat selkeästi muuta levyä jykevämmän kuuloiset. Valitettavasti ko. kappale on ryssitty huonoilla akustisilla osioilla, venytetty liian pitkäksi, eikä lähde koskaan kunnolla lentoon.

Kollegani kertoi, kuinka hänellä pisteet nousevat sitä mukaan, kuinka paljon levyä on kuunnellut. Valitettavasti itselläni reaktio on täysin päinvastainen. ”Satyricon” on pelkästään epäonnistunut yritys palata 1990-luvulle, joka vielä kaiken lisäksi sotketaan omituisella slovarilla, mikä ei millään tavalla sovi levyn kokonaisuuteen. Ei se toimi. Lisää nekrohavenia tai olkaa vaikka vittu hiljaa muuten.

5/10

14.8-2013 - Asiaa lasten huoltajuuskiistoista

Koska Paskakuskin Päiväkirja kuulemma on ehdokkaana vuoden 2013 blogiksi, niin on kai se perkele tätäkin päivitettävä. Pahoittelen, etten jaksa kesäisin niin paljoa kirjoitella. Saattaa olla tuo kuumuus ja älytön urpoilu kesän aikana, mikä siihen on syynä.

Kesän viimeiset festarit tuli nähtyä Jalometallissa, täytyy rehellisesti myöntää, että olisin ehkä voinut yhden kaljan vähemmänkin juoda. No, hällä väliä, ei niitä enää takaisin saa kuitenkaan. Maanantain olotilat olivat vaan melkoisen loistokkaat. Raporttia tulee toiselta toimittajalta, parit kuvat yritän jostain löytää ja neljästä haastiksesta 3 tuli ryssittyä. Mahdollisuuksia on vielä yhteen, mikäli Nalle suostuu luovuttamaan nauhansa Kaaoszinelle. Siinä oli meinaa haastattelujen haastattelu. En kerro bändiä, kun en tiedä, saanko nauhan vai en.

Mutta koska tähän helvetin päiväkirjaan pitää vissiin kirjoittaa jotain ihan asiaakin, jotta mestaruus alkaa varmistua, niin puhutaanpa hetki ihan vakavasta asiasta. Asia on nimittäin ”isien oikeus huoltajuusasioissa”. Tämä aihe tuli esille siksi, että olen nähnyt lyhyen ajan sisällä 2 FB-kaveriani taistelevan oikeuksistaan. Painotan, kyseessä on todellakin FB-kaverit, toisen heistä olen kyllä tavannutkin muutamaan otteeseen. Halusin painottaa tätä asiaa siksi, että minä en voi missään tapauksessa väittää tietäväni kaikkea totuutta. Mutta, mitä omassa ajatuksessa pyörii, niin jossei missään olisi missään mitään vikaa, niin miksi nämä 2 herraa julkaisisivat asiasta sosiaalisessa mediassa viestejään? Silkan vittuilun takia? En usko.

Koska Paskakuskin Päiväkirjaa kirjoitetaan omalla nimelläni, niin laitetaanpahan nämäkin tarinat tähän ihan omilla nimillään. Herrat voivat sitten ilmoittaa, jos syystä tai toisesta vituttaa, mutta asiaan!

Sami Sundqvist pitää omaa FB-sivustoaan, Sami ei ole nähnyt lastaan kahdeksaan vuoteen, Sami kirjoittaa asiasta näin:

”Sami on nyt 11v. Noa pojan biologinen isä, jota Sami ei ole nähnyt nyt 8vuoteen. Äiti ja lapsi karkasi ulkomaille englantiin 8 vuotta sitten ilman isän hyväksyntää, jätti kaikki asiat auki isän niskaan ja salaili olinpaikkaansa. Asia selvisi kokonaisuudessaan 2 viikon päästä tapahtuneesta. Siitä päivästä lähtien Sami ei ole nähnyt eikä kuullut pojastaan Noasta. Sami tietää missä he saattavat asua mutta asiaa se ei auta, asiat suomen päässä on käyty aikanaan kaikki läpi; lastenvalvojista - poliisiin. Joka ikinen isänpäivä on yhtä helvettiä.. Joka paikassa mainoksia isänpäivästä  kuvat Noasta vauvasta-3v asti... ei yhtään puhelua, ei kirjettä..sinne  mahd. toimitetut kirjeet/tavarat on luvattu olla toimittamatta, mitään selvää syytä isän yhteydenpitoon ei ole, ja vaikka olisi ISÄLLÄ ON OIKEUS TIETÄÄ/KUULLA/NÄHDÄ LASTAAN! Nyt 2011 tuo tunne isänpäivän merkityksestä ja omasta rakkaasta pojasta on saanut samin niin poikki ja suremaan koska tuntuu että olen yksin vaikka virastot on käyty läpi, ja aina asia päättyy kuitenkin nollatilanteeseen. Toivon, että mahdollisimman moni liittyy tukemaan tätä ryhmää, jotta saadaan ääniä kuulumiin. Ja vaikka tämäkään tuskin poikaa takasin tuo niin ainakin se osoittaa että kaikki liittyneet ovat kanssani samaa mieltä ISÄN OIKEUKSISTA. Sami niin suree ja kaipaa lastaan vaikka 5-6v on pojan kannalta jo mennyt hukkaan,koska eihän se enää tietty minua tunne.. mutta haluan toivoa. .ja sitä te ryhmään liittyneet annatte. Ja mahdollisia vinkkejä/teitä millä tavoin asiat saattaisi oikeasti edetä.. Suomen ja englannin lakienkin puitteissa. JA LOPUKSI VIELÄ LISÄTTÄKÖÖN ETTÄ SAMI ON TEHNYT VIIMEISET 6 VUOTTA LASTEN ALAN TÖITÄ.. SIITÄ VOI REPIÄ TAUSTAA”

Samille tiedoksi, että korjasin muutaman kirjoitusvirheen, en jaksanut alkaa purkaa koko tekstiä kuitenkaan uudestaan, pointti tulee tässä ihan riittävän selväksi. Samin olen tavannut kahteen otteeseen, kerran umpijurrissa ja kerran selvin päin. Ei herra nyt näyttänyt olevan mitenkään epäpätevä isäksi. Ja kuten Sami itsekin kertoo, hän työskentelee lasten parissa. Joten aika oudolta kuulostaa, ettei tämän miehen eteen tehdä mitään, jotta hän näkisi OMAA LASTANSA? Niin, pitäkää te äidit vaan hyvää huolta muksuista, eiku nyt vittu oikeasti! https://www.facebook.com/groups/sami74/

No, on mulla toinenkin tarina. Tämäkin tarina on isän oikeuksista, mutta ei aivan samanlainen. Tässä isä sentään tietää vielä lapsensa olinpaikan. En tosin tiedä kumpi näistä kahdesta tarinasta on pahempi, mutta tässä esimerkkejä Tuomas Pellonperän kirjoituksista:

”JAKAKAA KOKO MAAILMALLE!! Ei oo sit herkimmille, sori, mut totuus on joskus kamalaa ja raakaa... Näin tuhoat pienen lapsen koko lapsuuden ja elämän. Pääosissa: EURAJOEN SOSIAALITOIMI

"Isi, halaa mua, äläkä ikinä päästä irti"

Miten ihminen voi olla niin kylmä ja sokea, ettei näe pienen 5-vuotiaan lapsen hätää? Miten voidaan olla niin saamattomia, ettei mitään tehdä? Miten kukaan voi antaa pienen lapsen kärsiä siitä huolimatta, että totuus on isketty naaman eteen sata kertaa?

Eurajoen sosiaalitoimi voi. Kritisoin erittäin voimakkaasti, mutta täysin aiheesta. Minua voi uskoa tai olla uskomatta, tärkeintä on, että minä, perheeni ja tuhannet muut uskovat. Kaikkien ei ole pakko, mutta pyydän, että lukekaa ja miettikää millaista voi olla pienen lapsen elämä ja miten turhauttavaa voi olla taistelu saada tuo lapsi turvaan, kun vastassa on sosiaalitoimi, joka uskoo vain sitä vanhempaa, jonka luona lapsi asuu. Näin on huolimatta siitä, että onko tuo vanhempi Isä vai Äiti. Molempia meitä on taistelemassa lapsistaan.

Mun lapsi lähti tänään. En olis halunnu päästää irti, koska pelkään. Me kaikki pelätään. Tuleeko poika vielä takas? Poika tarrasi minuun vaihtopaikalla ja kuiskasi: "Isi, halaa mua, äläkä päästä irti. En halua, että sä meet."

Miten sä siinä tilanteessa pysyt vahvana lapsesi edessä? Mä jouduin päästämään irti. Ei auta mikään.

Poika kertoi, että pelkää kovaa ääntä. Hänelle huudetaan. Juoksi itkien mun syliin tänään, kun meidän yksi lapsista laittoi television huutamaan. Isi! Isi! Mä pelkään. Ei meinannu päästää irti ja vapisi ja tärisi mun sylissä. Hän pelkää, koska hänelle huudetaan.

On siitäkin sanottu Eurajoen sosiaalitoimeen. Mitä se niitä kiinnostaa, kun ei kiinnosta mikään muukaan? Sanottiin vaan, että sellasta se on. Kyllä mä tiedän, että kaikki korottaa joskus ääntään, mutta ei ole enää normaalia, jos lapsi reagoi noin. Ei tosiaankaan.

Mun poika kertoo, että hänen kanssaan ei olla. Hän on yksin ja kukaan ei lue, taikka leiki. Ainoastaan Isin luona ja hoitopaikassa.

Poika kertoo, että häntä revitään hiuksista ja satutetaan. Mitä Eurajoen sosiaalitoimi sanoi, kun kerroin hiuksista repimisestä? Noh, että he "tutkii" asiaa. Niin varmaan joo. Ettiikö ne hiustuppoja pojan päästä? Pah.

Mun lapsi kokee väkivaltaa, näkee väkivaltaa,siellä käy poliisit,käy humalaisia tai viedään humalaisten seuraan.

Lisää? Annan tulla kaikki mitkä mä VOIN todistaa, vaikka heti jokaikiselle. Mun poikani on laitettu pienenä koirahäkkiin, kun on menty tupakalle, häntä on läpsitty poskelle jos ei syönyt kunnolla,autossa ei laitettu turvavöitä kiinni, hänellä oli jo silloin hassuja mustelmia, joiden selitykset mä uskoin silloin, koska olin täysi IDIOOTTI. Mustelmia on ollut nyt useampia kertoja, joiden alkuperä on valehdeltu. Juu, sen yhden tapauksen todisteet laitoin teille nähtäville sivuille, että on valehdeltu, olen julkaissut mun profiilissa, tervetuloa katsomaan, laita kaveripyyntö.

Mun lapsella on nukutuksessa paikattu 6 hammasta. Sen lisäksi niitä on paikattu ainakin kaksi kertaa ja taas on reikiä. Kuulemma hampaat pestään(lukee uusissa kirjauksissa) KOLME KERTAA PÄIVÄSSÄ ja vielä JOKAISEN syönnin jälkeen!! Miksi sitten joka kerta, kun täällä harjataan, niin ikenet valuu verta? Ja kuka oikeesti pesisi edes noin monta kertaa? Kuka edes uskoisi, jos noin sanoisi? Helppo vastaus viimeiseen: TIETENKIN EURAJOEN SOSIAALITOIMI. Siellä on varmasti ihasteltu, että voikun tosi loistavaa kun huolehditaan noin hyvin. Pah. Miksi ne valuu verta??? Ai niin, koska mulla on kuulemma niin huono hammaslaatu. Eli sekin on mun vika. Ketä uskoo? Nyt kaikki yhteen ääneen: EURAJOEN SOSIAALITOIMI.

Poika sanoi täällä eilen, että ei pippeliä noin pestä. Se vaan huuhdotaan päältä. ONKO IHME ETTÄ SE ON AINA TULEHTUNUT KUN EI SITÄ HOIDETA?

Pojan korvat oli nyt yllättävän siistit. Ensimmäistä kertaa. Oli kuulemma pesty ennenkuin tuli tänne. Olikin vissiin ihan ainoa kerta. Muuten ne on aina kipeät. Taas kiitti Isiä ja mun vaimoa, kun sillon autettiin.

Ainiin. Mun lapsi joutuu kuulemaan, kuinka hänen isäänsä solvataan. Hänelle kerrotaan, että et enää pääse isille. Isi soitti sulle poliisit(lukee muuten Merikratoksen kirjauksissa kaikki), Sä et halua muuttaa Isin luo. Isi on ilkeä.

Mitä tuo kaikki on, jos ei henkistä väkivaltaa? Millaiset arvet se jättää pieneen viattomaan lapseen? Pysyvät. Mitä Eurajoen sosiaalityöntekijä näistä on sanonut? Ei yhtään mitään. Eihän se nyt mitään ole.

5- vuotias lapsi ja on kokenut henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa, hoidon laiminlyöntiä,riitojen keskelle joutumista,kaltoinkohtelua, yksin jättämistä, vieraannuttamista isästään ja isän puolen suvusta, pelkää jo poliisia ja lääkäriä ja onko ihme, kun on nähnyt enemmän poliiseja, kuin minä koko elämäni aikana. Sen lisäksi lapseni joutuu kestämään huutamista, turvattomuuden tunnetta, pelkoa ja kipua. Hän kysyy aina koska me näemme seuraavaksi. Isi älä lähde.

Kaikesta mainitusta ja vielä monesta muusta ovat ilmoittaneet Eurajoen sosiaalitoimelle minun ja perheeni lisäksi mm. Läheiset, poliisit, lääkäri ja ihmiset, jotka tuntevat tapauksen muutoin. Ei auta. Tiedättekö miksi? Koska Eurajoen sosiaalitoimella on siellä perhetyöntekijä, joka käy kerran viikossa tunnin ajan kahvilla. No niin ei sitten mitään hätää. Hänellä on varmasti koulutus seuraavista aloista, koska heidän työn hän ainakin hoitaa: Poliisi, Lääkäri, Psykiatri, Salapoliisi, Psykoterapeutti. Tuli kysymys mieleen. Miksi sitten tuo kaikki silti siellä tapahtuu??? Voisiko olla, että nuo asiat tapahtuukin sen kerta viikkoisen käynnin ulkopuolella?? Ei, jos kysytään Eurajoen sosiaalitoimelta.

Perhetyöntekijä on tekosyy peitellä virkavirheensä ja suojella kaikkea muuta paitsi lastani. Ei herranen aika, mutta sitä mun poikaa ei ajattele siellä ketään. Ei ketään.

Sitä välillä tuntee, että on yksin tässä. Aivan yksin perheeni kanssa. Sitä välillä ajattelee, että mitä mä voin enää tehdä? Siksi mä pyydän apua. En halua menettää mun lasta. En ikinä.

Älkää ajatelko sitä, että tuntuuko musta, että olen yksin. En mä ole, mulla on maailman paras perhe ja tuhansia tukijoita. Ajatelkaa sitä mun lasta ja kuvitelkaa, että hän olisi omanne. Kuinka yksin ja pelokas se pieni viaton poika on.

Ainiin, mä kuulemma saan näistä tilapäivityksistä useita syytteitä. Anti tulla vaan. Luuletteko, että kiinnostaa? Mun lapsi on vaarassa ja mä teen kaikkeni, jotta voin hänet pelastaa. Jos saan tästä jonkun syytteen, niin mitä se tästä yhteiskunnasta kertoo? Sen, että tärkeämpää on saada toinen hiljaiseksi, kuin pelastaa pieni viaton lapsi.

Tuomas Pellonperä,Isä.

PS. JAKAKAA KOKO MAAILMALLE!!!”

https://www.facebook.com/tuomas.pellonpera

Tässä oli vaan esimerkit. Olen kuullut ja lukenut molemmilta useampiakin päivityksiä tilanteisiin, mutta minä en tiedä faktoja sen tarkemmin. En väitä tuntevani kumpaakaan herrasmiestä hyvin, ja on totta että näissä kirjoituksissa on vain toisen osapuolen näkökanta. Silti, ihmettelen jos ei näissä olisi mitään totuuden häivääkään, niin miksi Sami ja Tuomas sitten lähettäisivät moisia viestejä ympäri maailmaa? Vittuillakseen? En usko. Kukaan ei jaksa vittuilla näin rankasti. Ja sen kuitenkin molemmista tiedän, vaikken hyvin tunnekaan, että heillä on mielenterveys kohdillaan, ja ymmärtävät mitä on valehtelu viranomaisille.

Paskakuskin Päiväkirja ei kerro teille tänään totuutta, mutta se antaa teille mahdollisuuden miettiä asioita. Meneekö kaikki ihan putkeen, jos ei isillä ole mitään mahdollisuuksia koskaan vaikuttaa asioihin? Onko tässä systeemissä joku vitun järki, että se kenen pimperosta se lapsi tuli ulos, niin saa tavallaan päättää kaiken? Eikö se siittiö merkinnytkään mitään?

Elän itse siinä mielessä onnellisessa suhteessa, että en jaksa uskoa naiseni koskaan moisia temppuja tekevän. En tiedä, tulemmeko elämään loppuelämän yhdessä, mutta uskon naiseni tietävän, että ne lapset ovat myös minun. Tämä ei ollut mikään eroviesti, vaan fakta.

Tai toive, vitutko siitä, kun se nyt ei ollut edes tämän tekstin pointti. Pointtina oli yksinkertaisesti: Pitäkää lapsista huolta, ja antakaa myös isille mahdollisuus.